etusivu | kurkipari

Sarjakuva...? Ei sentään. Piirros...? Ehkä.

Valkoinen paperi ja tussi, vaikka vain piste peruuttamaton, paperiin. Viiva mutta millä painolla ja mihin kohtaan, ei sitä voi tietää. Jokainen viiva on lähtemätön, jokainen viiva vain sillä paikalla mihin sen piirtää.

Vähän viivoja aina vain vaikeampaa, pystyisipä piirtämään kaiken yhdellä vedolla. Sillä viivalla joka olisi oikeassa paikassa oikealla painolla ja oikealla rytmillä.

Piirtäessä muu maailma hukkuu ympäriltä ja aika pysähtyy, pian huomaa olevansa paperilla. Parasta asiassa on jos katsoja löytää itsensä kuvasta, edes yhdestä.

Miksi piirtää kurkia, kysykää vain? Jos ette ole huomanneet, nehän nauraa meille. Nauravat meidän tyhmille jutuille.

Vastuu tästä eteenpäin siirtyy katsojalle piirroksesta ja tekstistä lukijalle.